Kestävä kehitys kulttuurihankkeessa

Mielestäni keskustelu kestävästä kehityksestä pitäisi laajentaa koskemaan myös henkisen pääoman ja ideoiden tuhlausta.  On sääli, että useimmat (minkä tahansa alan) projektit lentävät roskikseen määräajan umpeuduttua. Usein projektista saatujen hyvien käytäntöjen levittäminen jää vain toiveasteelle jatkorahoituksen puuttuessa. Onko tällaisiin projekteihin investointi kestävän kehityksen mukaista taloudellista ajattelua?

Mihin hävisi Helsingin kulttuuripääkaupungin saamista ideoista ne 4700, joita ei toteutettu? Hyödynnettiinkö niitä myöhemmin kulttuuripääkaupunkivuoden jälkeen? Luotiinko edes toteutetuille hankkeille jatkuvuutta – kestävää kehitystä?

Projektien käynnistäminen ja lopettaminen vaatii aina suunnattomat määrät paperia. Metsää kaatuu ja ekologinen velka kasvaa. Niinpä paras projekti on tekemätön projekti.

RAY:n Projektinhallinnan opas

 

RAY:n Projektinhallinan opas. Tehtävä 5.

Opas on mielestäni hyödyllinen ja se soveltuu pienin tarkennuksin hyvin kulttuurihankkeen suunnittelun pohjaksi.

 

1. konkretisoi tavoitteet

- Onko kulttuurisäätiön tavoitteet samat kuin asiakkaiden eli yleisön tarpeet? Asiakkailla voidaan tosin ajatella paitsi kulttuurin käyttäjiä, yleisöä ja kuluttajia myös sisäisiä asiakkuuksia eli projektiin osallistuvia tahoja. Aiheuttaa pohdintaa tavoiteasetannassa, kenen ehdoilla tavoitteet laaditaan.  Kulttuurihankkeissa ei ole aina lähtökohtana asiakkaiden/kuluttajien tarpeet.  Tavoitteiden täsmentäminen ja konkretisointi on osa toteutussuunnitelmaa. Tavoitteita on mietittävä projektiin osallistuvien tahojen näkökulmasta ja siitä, mitä hyötyä niille pitäisi olla hankkeesta.

2. aseta väli- ja osatavoitteet

-Aikataulutuksen kannalta välitavoitteet helpottavat projektin edistymistä. Edetään etapilta etapille.  Osatavoitteiden asetanta auttaa valvomaan eri osien kehittymistä osana kokonaisuutta, yhtenä rintamana. Mitä vielä pitää tehdä, jotta päästää tavoitteeseen sovituassa aikataulussa? Monet eri tukiprosessit vievät ydinprosessia eteenpäin.

3. tee resurssianalyysi ja suunnittele hankinnat

-Resurssisuunnittelu tehdään tavoitteiden pohjalta. Mitä kaikkea tarvitaan, jotta saavutetaan se, mitä halutaan. Resurssianalyysin jälkeen tarkennetaan vielä tavoitteiden realistisuus. On analysoitava henkilöresurssit sekä fyysiset ja tekniset resurssit. Kannattaa selvittää, minkälaisia ehtoja eri rahoitustahot asettavat esim. hankintoihin.

4. määrittele työnjako, roolit ja vastuut

-Prosessikuvaus on hyvä työväline henkilöresurssien tarvetta arvioitaessa. Selkeä työnkuva ja vastuualue on edellytys mielekkäälle ja tehokkaalle työnteolle.

5. suunnittele seuranta ja dokumentointi

-Projektin seuranta kohdistuu projektin toiminnan onnistumiseen, tuloksellisuuteen ja tavoitteiden saavuttamiseen. Alussa on jo mietittävä kriteerit mitattaville asioille. Onko onnistumista esimerkiksi yleisömenestys vai tuotoksen korkea taiteellinen taso? Toiminnan laatua ja tuloksellisuutta seurataan myös välietapeille. Prosessin dokumentointi alusta alkaen helpottaa loppuraportointia. Seurantaan kuuluu myös riskien ennakointi ja paikantaminen, jotta mahdolliset eteen tulevat ongelmat kyetään joustavasti ilman katastrofia ratkaisemaan.

6. tulosten hyödyntäminen

-Palataan alussa laadittuihin tavoitteisiin ja mietitään, mitä hyötyä projektista oli määritellylle kohderyhmälle. Jääkö siitä jotakin pysyvää jäljelle ja voiko siitä saatuja positiivisia tuloksia levittää laajemminkin.

 

Hyvinvointia kulttuurista

Hyvinvointia kulttuurista (teht. 4)

Artikkelissa käsitellään viestintäkonsultti Lauri Tuomi-Nikulan näkemyksiä kulttuuristen hyvinvointipalvelujen tuotteistamisesta liittyen Etelä-Pohjanmaan liiton Hyvinvointia kulttuurista

-hankkeeseen.

Hän käsittelee asiaa erityisesti yritysten tyky-toiminnan näkökulmasta; pohdiskelua siitä, miten kulttuuripalvelut saadaan kilpailukykyisiksi perinteisten liikunta-aktiviteettien ohessa.  Ylitettäviä esteitä on monenlaisia.  Jo pelkästään ihmisten tietoisuuden lisääminen kulttuurin hyvinvointia lisäävästä vaikutuksesta on valtava haaste.  Siitä pitäisi kampanjoida ministeriötasolla (opetus- sekä sosiaali- ja terveysministeriöt), sillä yksittäisten tuottajien resurssit eivät siihen riitä. Itse asiassa se voisi olla oma Turku2011 hanke-ehdotukseni.  Markkinointiviestinnällinen kampanjaehdotus kulttuurin terveyttä lisäävien vaikutusten lanseeraamiseksi yhteistyössä viranomaisten ja huomattavampien kulttuurilaitosten kanssa.  Kaikilla olisi oikeus tietää, mikä pidentää ikää ja mikä auttaa jaksamaan! Tai mikä vähentää stressihormoonien tasoa ja verenpainetta ilman kemikaaleja!

Ennakkoluulot taiteellista itsetekemistä kohtaan ovat myös syvälle juurtuneet. Kukaan ei halua menettää kasvojaan tai häpäistä itseään alueella, jota ei todellakaan koe omakseen – vähiten työkavereiden säälivien tai nauruapidättävien katseiden alla. Yrityksen työntekijöiden yhdessätekeminen on muotoutunut luontevaksi sählyn tai koskenlaskun merkeissä.  Mielestäni yrityksen tyky-vastaava ei voi oma-aloitteisesti päättää, että nyt lähdetään yhdessä kivenmaalauskurssille vähentämään verenpainetta ja kehittämään sosiaalista pääomaa vaan halu pitää syntyä tai synnyttää työntekijöissä itsessään.  Muuten tapahtuma voi kääntyä itseään vastaan pelkästään vastenmielisenä ja naurettavana pakkopullana. Ehkä yksittäisiä tempauksia hedelmällisempää voisi olla jatkuva ja säännöllinen kerhotoiminta. Firman oma kuoro saattaisi olla hyvä esimerkki jatkuvasta ”ylläpitohoidosta”, jossa kiteytyisi työelämässäkin niin tärkeät asiat, kuten yhdessä tekemisen voima, muiden huomioon ottaminen ja taitojen kehittymisen mukanaan tuoma ilo. Tutkimusten mukaan kuorossa ihmisistä tulee mukavampia ja onnellisempia arjen tallaajia eli kivempia työkavereitakin.

Uskoisin, että henkilökohtainen myyntityö on markkinointikeinoista tärkeimpiä tyky-hankkeissa. Keskustelujen perusteella kulttuuripalvelujen tuottaja osaa tarjota kohderyhmälle sopivaksi katsomiaan tuotteita. Eli palvelut tulee tuotteistaa – paketoida ja hinnoitella helposti myytävään ja ostettavaan muotoon.  Myyntityössä yritysmarkkinoilla on tärkeää aina tuoda esiin toiminnan tavoitteet. Miksi näin tehtäisiin ja mitä hyötyä siitä on. Milloin on muotia työnilo, milloin jaksaminen ja milloin luova ajattelu. Myyntipuheet ajan hengessä. Ja työterveyshoitajalle puhutaan erilaisin äänenpainoin ja argumentein kuin talousjohtajalle. Tuomi-Nikula suosittelee myös säännöllisiä suorapostituksia  yritysten tyky-vastaaville. Niissä esiteltäisiin palvelut selkeästi tuotteistettuina. Välittömästi postituksen jälkeen tehty puhelinsoitto vahvistaisi mainonnan tehoa ja antaisi mahdollisuuden asiakaslähtöiseen palveluun ja tuotteiden räätälöintiin. Omat nettisivut ja muu mainonta myös markkinointibudjetin mukaan.

Case Labra

Raportti oli mielenkiintoinen kuvaus erään poikkitaiteellisen kulttuurihankkeen toteutumisesta ideasta valmiiksi esitykseksi. Prosessi kesti viisi vuotta ja sen aikana vaihtuivat rahoittajat ja tuotantoyhtiö. Hankkeen takana olivat nimekkäät taiteilijat, Alanko ja Lindfors. Loppuvaiheessa uskoa piti yllä ainoastaan taiteilijoiden maine aiempien näyttöjen perusteella. Projektin johtaminen ei ollut selkeästi tuottajan käsissä vaan ongelmallisena koettiin isojen taiteilijaegojen jyrääminen asiassa kuin asiassa. Esimerkiksi käsitykset markkinoinnin laajuudesta olivat ristiriitaiset. Projektista tuli lopulta Helsinki2000 kulttuurihanke ja markkinointibudjettia kasvatettiin hanketta valvovan tuottajan vaatimuksesta. Loppujen lopuksi produktio valmistui aikataulussa ja siitä tuli menestys – varsinkin loppupään näytökset olivat loppuunmyytyjä. Viidakkorumpu aiheutti nostetta lopussa, mutta alkupää olisi vaatinut aikaistetumpaa markkinointia.Raportissa tuli selväksi se, kuinka suuri merkitys henkilösuhteilla ja ihmissuhdetaidoilla on tuottajan työssä. Kulttuuripiirit ovat Suomessa pienet ja tuottajia on vähän, joten tuottajan maineen ja suhteiden merkitystä ei voi vähätellä. Mielenkiintoista ja yllättävääkin oli se, että taiteenalalta toiseen loikkaamista pidettiin näistä syistä lähes mahdottomana.Turku2011-säätiöön palkataan kymmeniä tuottajia, jotka eivät itse tuota projekteja, mutta valvovat niiden toteutusta rahoittajien ja toimeksiantajan näkökulmasta. Raporttia lukiessani tuli mieleeni, että mitenköhän projektien valvonta hoidetaan – hankekohtaisesti vai aiheittain. Tarkoitan tällä sitä, että sen sijaan, että yksi tuottaja valvoisi koko hanketta, kenties valvonta on hoidettu niin, että ryhmä oman alueensa asiantuntijatuottajia hoitaa yhdessä hankkeitta. Tiimissä olisi yksi budjetointiin, toinen markkinointiin, kolmas taiteelliseen laatuun ja neljäs vaikkapa tukipalveluihin erikoistunut henkilö. Näin ollen säätiön mielipiteillä olisi vahvempi auktoriteetti suhteessa hankkeitten tuottajiin. Ja toisaalta rahoituspuolen edustajilla – kuntalaisilla, viranomaisilla ja yrityksillä olisi suurempi luottamus säätiön ammattitaitoon rahojensa vartijoina. Liike-elämässä olen tottunut, että joka asialla on omat asiantuntijansa eikä kenenkään tarvitse hallita kaikkea itse. Siihen ei edes pyritä, että joku hallitsisi yksin kaiken. Senpä vuoksi tuottajan työ tuntuu hyvin vaativalta ja vastuulliselta.  

Visio kulttuuripääkaupunkivuodesta

Mikä on tärkeintä – onnellisuus vai menestys? Vai onko ne nykykäsityksen mukaan sama asia? Taloudellinen menestyminen on se mittari, millä asioita kuitenkin arvotetaan. Sillä on merkitystä, onko yritys menestyvä ja onko yksityinen henkilö menestynyt elämässään. Siihen pyritään. Loppupeleissä lasketaan, mitä kulttuuripääkaupunkius tuli maksamaan Turulle ja kuinka paljon se hyötyi siitä.  Oliko vuosi menestys? Kaupungin imagolle lasketaan tietty hinta mm. lisääntyneinä matkailutuloina ja haluttavana asuinpaikkana.
Entäs luovuuden merkitys sitten?  Miksi ihmisistä pitäisi kaivaa luovuus esiin – helpottaisiko se heidän jokapäiväistä elämäänsä vai vahvistaisiko se yritysten tärkeintä kilpailutekijää ja pääomaa eli työntekijöittensä luovuutta? Suomi on kolmen vuoden päästä entistä enemmän innovaatioyhteiskunta, jonka työ on tiedon ja älyn tuotteistamisen varassa. Yritykset rankataan luovuuden mukaan ja luovuuden kannattavuutta lasketaan yhä varmemmin rahassa ja menestyksessä.
Koska luovuus-tehokkuus-menestys-akseli on niin liiketalouslähtöinen ja tänä päivänä aivan liian hallitseva ajattelumalli, mielestäni kulttuuripääkaupungin tulisi sen sijaan keskittyä inhimillisen hyvinvoinnin lisäämisen pehmeitä arvoja vahvistaen. Päätavoite olisi luovuuden kanavointi yksilöä ja yhteisöä onnellistavalla tavalla. Se on joko omaehtoista kulttuurin tuottamista tai osallistumista tapahtumiin yleisönä. Hankkeissa etsittäisiin uusia muotoja, jotka lisäävät ihmisten onnellisuutta. Elämyksiä, haasteita, suvaitsevaisuutta, yhteenkuuluvaisuutta, ihmisten huomioon ottamista, iloa ja kykyä nähdä kauneutta.

Teesit:
1. Vieraanvarainen – ihmisten kohtaamiset helpottuvat ja kansainvälisyys lisääntyy.
2. Avoin ja suvaitsevainen Turku – nurkkakuntaisuus kuolee ja suvaitsevaisuus saa lisää tilaa.
3. Elävää elämää ja elämyksiä – runsaasti tapahtumia, jotka tekevät ihmisistä onnellisempia.
4. Ihmiset ulos kodeista – uudet ihmisryhmät löytävät kulttuurin.
5. Yhdessä tekeminen – urheilun ja taiteen vuorovaikutus yhdistää erilaisia ihmisiä.
6. Yhteisöllisyyteen kannustava – ihmiset alkavat itse tuottaa kulttuuria omiin tarpeisiinsa  ja kaupungin maantieteellinen merkitys häviää esim. internetin yhteisöjen kautta.
7. Rohkeutta ja uusia ajatuksia – ravistellaan konservatismia korvista ja löydetään erilaisia yhteistyömuotoja talouselämän, tieteen ja taiteen välille.
8. Siisti ja kaunis– esteettistä elämänlaatua asukkaille.
9. Innovatiivinen ja innostava– tekemisen meininkiä, joka muuttuu myös taloudelliseksi menestykseksi.
10. Kriittinen ja kantaaottava  kansalaisten kaupunki – taiteen merkitys yhteiskunnallisena vaikuttajana näkyy ja kuuluu.