Mielestäni keskustelu kestävästä kehityksestä pitäisi laajentaa koskemaan myös henkisen pääoman ja ideoiden tuhlausta. On sääli, että useimmat (minkä tahansa alan) projektit lentävät roskikseen määräajan umpeuduttua. Usein projektista saatujen hyvien käytäntöjen levittäminen jää vain toiveasteelle jatkorahoituksen puuttuessa. Onko tällaisiin projekteihin investointi kestävän kehityksen mukaista taloudellista ajattelua?
Mihin hävisi Helsingin kulttuuripääkaupungin saamista ideoista ne 4700, joita ei toteutettu? Hyödynnettiinkö niitä myöhemmin kulttuuripääkaupunkivuoden jälkeen? Luotiinko edes toteutetuille hankkeille jatkuvuutta – kestävää kehitystä?
Projektien käynnistäminen ja lopettaminen vaatii aina suunnattomat määrät paperia. Metsää kaatuu ja ekologinen velka kasvaa. Niinpä paras projekti on tekemätön projekti.
